BasBas, ja siitä kuinka ystävyys syntyi

Työpäivä lähentelee loppuaan. Aurinko paistaa ulkona, ja fiilis on korkealla. Tänään yksi parhaimmista ystävistäni on saapunut Helsinkiin Etelä-Ranskasta. Ida muutti pois Suomesta liki 10 vuotta sitten, ja on tämän jälkeen asunut useassa eri maassa. Minä olen tietenkin käynyt vierailemassa hänen luonaan jokaisessa maassa, aina Australiassa saakka. Elämme siis paraikaa hyvinkin erilaista elämänvaihetta, ja onkin suuri rikkaus, että olen saanut tällaisen ystävyyden elämääni.

Ida ja minä tapasimme kulttuurihistorian tunnilla. Lehtori, jota voisi kuvailla ikälopuksi, kertoi kauhukirjallisuuden alkumetreistä, goottisuudesta ja kaipuusta kokea paha turvallisen kaukaa. Istuimme vierekkäin tällä kyseisellä tunnilla, ja aloimme kuiskailla jotakin kuitenkin luentoon liittyvää. Kun ruokatunti koitti, lähdimmekin Amican sijaan kaksistaan Richardinkadun kulmassa sijainneeseen Limoneen. Joimme viiniä tapaksien kanssa, ja emme palanneet luennolle tämän jälkeen. Tämä oli ystävyyttä ensi silmäyksellä. Tämän jälkeen teimme kaiken yhdessä.

Ida saapuu konttorimme ovesta sisään, ja vastaanotto on hieman huono, koska istun alakerrassa. Kuulen huhuilua, sitten naurua. Ida on oma itsensä, aina aurinkoisella tuulella. Nappaamme oluet työpaikan jääkaapista ja suuntaamme puistoon meren rannalle. Suuntanamme on tämän jälkeen BasBas. Tämä on ravintola, jossa uskon koko Helsingin paitsi minun käyneen.

Nicolas Thieulon ja Kalle Kiukainen, jotka saattavat olla tuttuja joillekin Ravintola Murusta, perustivat Baskeri & Basson loppuvuodesta 2015. Sen jälkeen sinne on ollut lähes mahdotonta saada pöytävarausta. Ruoka on eurooppalaista ja ruuat elävät sesonkien mukaan. Näin olen kuullut.

Käännymme Tehtaankadulta sisäpihalle, jossa BasBas sijaitsee. Olin aiemmin töissä samassa rakennuksessa, joten sisäpiha on hyvin tuttu. Ravintolan ovi on musta ja lasinen, ja koko sijainti sopii hyvin siihen mitä olen ravintolasta kuullut. 

Istuuduttuamme pöytään viinikaapin viereen, eteemme tuodaan massiivinen liitutaulu johon on kirjoitettu menu. Tilaamme lähes kaiken. Nautimme yleensä täysillä, kun tilaisuus tähän annetaan. Emme kuitenkaan tapaa livenä kuin pari – kolme kertaa vuodessa. Maistelumenut on jaoteltu kylmiin ja lämpimiin ruokiin, ja menu ei sisällä jälkiruokia.

Valitsemamme ruuat vaikuttavat lupaavilta. Kylmät alkuruokavalintamme ovat: burrataa basilikalla ja mintulla, broccolinia ja pestoa, lehtikaalia ja kantarelleja sekä siikacarpaccio. Lämpimiksi alkuruuiksi valitsemme molemmat vaihtoehdot, eli salvia-voitagliolinin, jota tarjoilija kutsuu BasBasin bravuuriruuaksi, ja herne-mintturisoton. Pääruuaksi minä valitsen black angus flank –pihvin ja ystäväni hiilostettua makrillia. Jaamme kaikki ruuat paitsi pääruuan, koska Ida ei syö lihaa, ja minä syön.

lehtikaalisalaatti kantarellillä

Kun burrata saapuu pöytään, häviää se nopeasti 

parempiin suihin, ja emme edes muista ottaa siitä kuvaa. Annoskoot ovat normaalia pienempiä, mutta ne saisivat omasta mielestäni jopa olla pienempiä. Annosten jakaminen siis toimii erittäin hyvin, eli ne ovat oikeasti maistamiskokoisia. Ruoka on kaikin puolin, varsinkin hinta – laatusuhteeltaan, Helsingin parhaimmistoa. Nautimme ruuasta täysin rinnoin. Vaikka Ida sanookin että hänelle monet ruuista on aika ”perusmättöä”, on illallinen Basbas kiinnostava tuttavuus hänellekin.

Itselläni on hieman hankalaa löytää viini josta oikeasti pidän BasBasin natural wine -tarjonnasta. Mutta Ida tuntee minut hyvin, niin kuin tuntee viininsäkin. Hänen perheensä tuo maahan useita viinejä joita myydään myös Alkossa, joten voisi jopa sanoa viinin virtaavan Idan suonissa (hehe). Keskusteltuaan sommelierin kanssa Ida löytää minullekin sopivan viinin. Ida kertoo minulle myös, että natural viini on erittäin trendikästä Etelä-Ranskassa juuri nyt, ja että se on juomapuolen ”it”-juttu. En vielä kuitenkaan ole näistä aivan vakuuttunut.

Ida ja Salviapasta.

Illan aikana kikattelemme kaikelle, muistelemme menneitä ja sipsuttelemme salaisuuksia. Ruoka on kerrassaan hyvää, ja mieleenpainuvimmiksi jäävät burrata, lehtikaali kantarelleilla, siikacarpaccio sekä aivan ihana herne-mintturisotto, joka hipoo täydellisyyttä. Lehtikaalista ja kantarelleista innostuin sen verran että tein viime postauksessani yrityksen matkia reseptiä parhaani mukaan. Omin sanoin onnistuin siinä aika hyvin. Salviapasta jäi kuitenkin sekä minulle että Idalle hieman kysymysmerkiksi. Se oli ainoastaan pahaa. Onneksi kaikkea ei tarvitse syödä loppuun.
Tämä ravintolahelmi on pirteä kokemus, josta nautin paljon. Henkilökunta oli asiaankuuluvan kohtelias ja rento. Tarkoituksemme oli mennä vielä tämän jälkeen BasBasin viiniravintolan puolelle, mutta sää oli hyvä ja mielemme teki oikeastaan jälkiruokaa. Joten suuntasimme Clarionille, jossa päätimme illan ihastellen auringonlaskua ja juoden drinkkejä joita voisi kutsua
jälkiruuiksemme.

Black angus- pihvi

 

Broccolini pestolla

Herne-minttu risotto

Siikacarpaccio

Yours Truly