Mustikkaterapiaa saaristossa

Luultavimmin mailman helpoin mustikkapiirakka.

Niin kuin hehkutin jo viime viikolla, nyt on se aika vuodesta jolloin luonto antaa parhaimmat antimensa. Minulle avautui mahdollisuus vierailla sukulaisen mökillä Helsingin saaristossa ja nappasin pojat ja lähdimme viikonlopuksi luontoon. Tässä blogipostauksessa jaan myös (ehkä) maailman helpoimman mustikkapiiraan reseptin. En kuitenkaan ole unohtanut viimeistä päivitystä Italian-matkasta. Se saa kuitenkin väistyä Suomen luonnon tieltä hetkeksi.

Idyllinen maisema saaristossa. Laventeli-istutukset ovat myös
ekoteko. Kimalaiset saavat siitä paljon aineksia hunajaansa.

Mökki jossa vierailimme on idyllinen. Koko paikka on kuin tuotu suoraan viktoriaanisesta satukirjasta. Nurmikon tilalle on istutettu kenttä laventelia ja metsistö sointuu hyvin istutettujen kasvien kanssa. Fiilis tällä mökillä on, kuin olisi salaisessa puutarhassa: Se on täynnä pieniä koloja, jonne lapset voivat mennä omille piknikeilleen sekä saarekkeita, jossa aikuiset voivat nauttia iltapäiväkahvinsa. Aika tässä ympäristössä on pysähtynyt, vesi tuodaan kaivosta. Uudet aurinkopaneelit antavat tarpeeksi sähköä vain puhelimen lataamiseen ja valaistukseen. Carola asuu kaikki kesäviikonloput sekä suuren ajan lomistaan mökissä. Sen, että hän huolehtii puutarhasta ja kasvimaasta hartaasti, huomaa heti. Päärakennus, joka seisoo kallion reunamalla, on rakennettu 1920 ja täyttää siis parin vuoden päästä 100 vuotta. Carolalla on suhteellisen hyvä tieto siitä, ketkä kaikki ovat asuneet talossa vuosien aikana ja aikookin siksi kirjoittaa aiheesta lyhyesti, jotta tieto säilyy suvun sisällä. Tämä on paikka jossa anoppini leikki lapsena, niin kuin myöhemmin mieheni ja nyt omat lapseni.

Talon lähistöllä kasvaa viljelmien lisäksi runsaasti mustikkaa, ja mustikat ovat parhaimmillaan juuri nyt. Lasten kanssa on myös ihana poimia, vaikka suurin osa lasten poimimista mustikoista menee heti parempiin suihin. Itse poimin lähes neljä litraa mustikoita. Purkin täyttäminen kokonaan tuottaa jotakin outoa tyydytystä. Poimimista on ajoittain hieman vaikea lopettaa, vaikka taapero komentaa ”Äiti, tule ulos pusikosta!”.

Tämä resepti on kulkenut suvussa parin sukupolven ajan ja tarkkaa selkeyttä siitä, mistä resepti on alun perin peräisin, ei ole. Kun asiasta on keskusteltu, on yhteinen mielipide ollut, että se on poimittu taloustiedon tunnilta 50-luvulla. Mustikkapiiraan taikina taipuu halutessa myös hiekkakakuiksi tai muiksi pikkuleiviksi. Ja resepti on ihanan helppo! 

Taikina:

300 g jauhoja

200 g voita

100 g sokeria

6 dl mustikoita (käytimme nyt vastapoimittuja mustikoita koska niitä oli, pakastemustikat sopivat yhtälailla)

2 rkl sokeria mustikoiden päälle
 

Aseta uuni 175 asteelle. Sekoita piirakkapohjan ainekset keskenään ja tee niistä pallo. Varaa 1/4 taikinasta, josta tulee piirakan kansi tai koristelu. Paina piirakkataikina voideltuun vuokaan (halkaisijaltaan n. 20 cm). Kaada mustikat painetun taikinan päälle ja koristele lopulla piirakkataikinalla esim. rullaamalla nauhoja tai peittämällä mustikat kokonaan. Meidän versioomme teimme taikinasta mustikkapensaasta inspiroidun oksan mustikoiden päälle. Paista uunissa n. 30 minuuttia ja anna piirakan jäähtyä. Parhaimmillaan piirakka on seuraavana päivänä, kun taikina on asettunut ja pehmennyt jonkin verran. 


Yours truly,

Tähän vuodenaikaan myös raparperi on
parhaimmillaan niin kuin metsämansikat ja vadelmat.

Lapset ja Carola katsottuna perunakellarista.
Meneillä on kasvimaan antimien ihastelu.