Italia aloittelijoille

Olimme tapaamassa Johannaa perheineen Italiassa.
Milanon Duomo näkyykuvan taustalla.

Myöhäiset terveiset kaikille Italiasta! Viime Italian-reissustani oli ehtinyt vierähtää jo lähes 10 vuotta. Tämän matkan agenda oli tavata ystäväperhettä, joka asuu Monzassa lähellä Milanoa. Olin kymmenessä vuodessa tyystin unohtanut, minkälainen ruuan Mekka tämä paikka onkaan! Ympäristönvaihdos voi tietenkin tehdä vaikutuksen, niin kuin aurinko, hyvä seura ja loma. Ruoka on kuitenkin yksi Italian ehdottomasti parhaimpia puolia!

Niin kuin sanoin, makunautintoja löytyy joka paikasta. Siksi listasin omat lempparihavaintoni.

1.     Raaka-aineet

Suomen suvi on lyhyt ja arvaamaton. Suurin osan vuodesta syömme tuontivihanneksia ja hedelmiä, jotka lentävät pitkän matkan eri puolilta maailmaa. Kasvikset aloittavat usein reissunsa kohti Suomea raakana ja kypsennetään kemikaaleilla. Italiassa sadonkorjuuaika on pidempi ja satukausia on useampia. Suuren osan vuodesta voi syödä monipuolisesti paikallisia tuotteita. Ja onhan se sanomattakin selvää, että kun on runsas valikoima tuoreita raaka-aineita joista valita maukkaimmat, saa myös ruuan maistumaan jumalaiselta. Suomessa on myös omat paikalliset maukkaat raaka-aineet ja haluan itse kehittää osaamistani kotimaisen satokausikalenterin suhteen. Kuitenkin koen, että pohjolassa asumisen takia tuoreet ja maukkaat raaka-aineet ovat se yksi asia joista saa tinkiä suuren osan vuodesta.

2.     Perinteinen italialainen keittiö

Siihen on syynsä, että italialaisen keittiön eri versiot ovat valloittaneet koko maailman. Italialainen ruoka on kerta kaikkiaan herkullista! Vaikuttaa siltä, että myös yleinen ravintoloiden taso on todella korkealaatuinen. Voi istahtaa lähes minne vain ja olettaa että eteen tulee jotakin hyvää. Tietenkin vegaaneille, laktoosi-intoleranteille ja gluteenia välttäville tämä keittiö voi olla haastava. Näin varsinkin jos yliherkkyyksiä on useampia. Ruoka Italiassa on paljon yksinkertaisempaa kuin esimerkiksi suomalais- ja jenkkihybridit siitä. Tällä tarkoitan, että pizzan päällä, risotossa tai pastassa on harvempia aineksia ja selkeämpiä makumaailmoja. Se että parmesaani ja kalapasta ei käy yhteen, oli minulle myös uusi asia.

3.     Jäätelö

 

Jäätelöä Milanon Vittorio Emanuelle galleriassa.

Italialainen gelato! Tätä voisin hehkuttaa enemmänkin. Annoskoot ovat pienempiä ja maut erottuvat edukseen ja täyttävät koko tietoisuuden hetkeksi. Italialaisen jäätelön salaisuus piilee kolmessa asiassa: rasvasta ja vedestä muodostetaan emulsio, eli vesi ja rasva sekoitetaan yhteen. Säilytys- ja tarjoilulämpötila Suomessa on rutkasti italialaisten standardia kylmempi, mikä vaikuttaa jäätelön makuun ja rakenteeseen. Kolmanneksi, italialaiseen gelatoon työstetään valmistuksen aikana ilmakuplia, jotka takaavat jäätelön pehmeyden ja työstettävyyden.

4.     Aperitivo-buffat

Aperotivo- buffa on loistava iltapäiväkonsepti.

Oih! Nämä seisovat pöydät ilmaantuvat ympäri Milanoa n. klo 17 jälkeen, kun ihmiset pääsevät töistä. Ideana on, että juoman hinnalla saa poimia eri ruokia kylkiäiseksi, ja varsinkin nuoret joilla on rajattu budjetti käyttävät näitä tarjoiluja myös illallispaikkoina. Yleisesti Italiassa syödään todella myöhään verrattuna suomalaiseen illastamiseen. Illallinen alkaa aikaisintaan klo 20 maissa, myös lapsiperheissä. Milanossa löydät parhaat antipastobuffat Naviglin alueelta. Buffapöydät siellä ovat toinen toista näyttävempiä. Voisi melkein sanoa että konsepti on karannut hieman käsistä kun kaikki ravintolat haluavat tarjota parhaansa. 

5.     Mutkattomuus ravintoloissa lasten kanssa

Tämä on huikea plussa, jos matkustaa lasten kanssa. Siksi Italian kokonaisuudessaan on ehdottomasti lempimatkustuskohteideni listalla. Ruokailu on niin iso osa jokapäiväisiä toimintoja, joten on harmillista, ellei tämä puoli ole sujuvaa. Omat lapseni ovat lähes varttuneet eri kahviloissa ja ravintoloissa, joten heille ympäristö ja toimintatavat ovat tuttuja. Kuitenkin on valtava ero, kun ravintola ottaa nuoremmat asiakkaat huomioon pienillä asioilla.

Lasten valitsemat ruuat paikallisessa raintolassa Monzassa.

Matkamme aikana lapsille tuotiin lähes poikkeuksetta jokin pieni ruoka jota mussuttaa heti istuuduttuamme, sitä odotellessa että heidän ruokansa tuli. Lasten ruoka tuotiin myös pöytään ennen aikuisten ruokaa ja useissa ravintoloissa oli varattu pieni alue, jossa lapset saivat temmeltää syötyään muita häiritsemättä. Myös henkilökunta otti lapset poikkeuksetta huomioon täysin omina henkilöinä ja kysyivät suoraan heiltä mitä haluisivat syödä. Vieraiden silityksiin tottumattomat lapseni saivat usein osansa silittelyä saateltuna ”Amore”-sanoin. Lapseni vierastivat tätä hieman aluksi mutta pitivät ihmisiä lähinnä outoina. Eli mitä lapseni tilasivat, kun heiltä kysyttiin? Nuorempi tilasi lähes poikkeuksetta Pizza Margheritan, ja vanhempi pastaa oliiviöljyllä, sitruunalla ja parmesaanilla. Henkilökunta antoi olon ettei lasten toiveet keittiölle olleet vaivaksi, vaikka varmaan joutuivat hieman tekemään ylimääräistä työtä näiden eteen. Se sai äidin tuntemaan saman ”amore”.

6.     Kahvi

Kävimme päiväreissulla Como järvellä. Karkkikahvit löytyi täältäkin.

Olen eri karkkijuomien fanittaja luultavimmin siksi, etten ole tyytyväinen kahvin tasoon jota tarjoillaan mainstream-paikoissa Helsingissä. Milanossa perus-cappuccinokin toimii moitteettomasti paikallisella uimastadionilla, lintsillä ja leikkipuiston kiskastakin ostettuna. Suomessa oletan saavani kitkerää kahvia, joka saa minut tuntemaan hampaideni hupenevan sekunneissa. Yllätyn aina positiivisesti, ellei näin käy. Tietenkin oli pakko ihan mielenkiinnon takia metsästää karkkikahveja Milanonkin alueella. Siitä saatte kuulla enemmän seuraavassa postauksessani.

Yours truly,