Elämäni parhaat joulutortut

Eilen illalla tuli leivottua joulutorttuja lasten kanssa. Näytin kaksi- ja viisivuotiaalle kuinka voitaikina leikataan ja taitellaan oikeaoppisesti, mutta heillä molemmilla oli selkeät omat visiot siitä, miltä joulutortun oikeasti kuuluu näyttää.

Mietiskelimme yhdessä, mikä juhla huomenna saattaa olla ja miten sitä juhlitaan. Kaksivuotias ehdotti, että juhla on isän juhla. Viisivuotias osasi kertoa asiantuntevaan sävyyn, että huomenna on Suomen juhla. Siihen kaksivuotias vastasi, ettei juhla siis ole isän.

En aio rasittaa lapsiani isovanhempiemme ja vanhempiemme sotatraumoilla. Tämä on ollut vapaa maa jo tarpeeksi kauan, jotta saisimme jo iloita vapaudestamme synkistelemättä. Tämä ei tarkoita, etten ole kiitollinen kaikille jotka kantoivat kortensa kekoon talvisodan aikana. Rakastan isänmaatani ja äidinkieltäni, vapautta olla ja sanoa tahdon kenelle itse haluan. Toivon että lasteni sukupolvi juhlii omien lastensa kanssa Suomea mieluummin alpakoiden kanssa kuin soihtujen kera vaatimassa yksinoikeutta johonkin joka ei ole vain heidän.

Suomi oli ensimmäinen maa joka antoi naisille paitsi äänioikeuden, myös oikeuden asettua ehdolle eduskuntavaaleissa. Jatkakaamme tätä linjaa pysymällä särmänä myös muuttuvassa yhteiskunnassa, ei vain tyttöjemme puolesta, vaan myös poikiemme. Antakaamme myös pojille oikeus olla älykkäitä, ajattelevia, elämänhaluisia, rakastavaisia ja parempaan pyrkiviä kokonaisvaltaisia yhteiskunnan jäseniä. Tasavertaisuudella toivon poikien syrjäytymisen, heikomman koulumenestyksen ja machoilun, #metoo-hashtaggien ja all male -paneleiden ajan olevan ohi. Toivottavasti nämä ovat lapsillemme yhtä etäinen asia kuin NMT-verkko on meille. Vastuuta kantavat pojat voivat paremmin.

Rakas Suomi on nyt 100-vuotias rouva. Tiedämme, että vanhoilla naisilla on elämänkokemusta ja pokkaa lähes mihin vaan, heidän ei maagisella tavalla ei enää tarvitse piitata muista ja he tietävät jo mitä tarvitsevat ollakseen onnellisia. Tämä itsevarmuus onkin vapautta jonka saavuttaminen voi kestää lähes ihmiselämän verran. Anna siis Suomen käyttäytyä ikänsä mukaisesti. Kateus ja itsensä vähättely saisivat loppua tähän. Meillä on niin paljon hyvää maassamme josta saamme olla ylpeitä. Ja vaikka olemme pudonneet pykälän tai pari Pisan kärjestä, olemme silti oikein hyviä. Hyvä me, hyvä Suomi!

Ruokabloggarina minun kuuluisi pistää resepti tähän. Tällä kertaa muistutan tämän sijaan siitä, että yhdessäolo on tärkein asia joka kruunaa joulukuun. Leivoimme eilen poikien kanssa elämäni parhaat joulutortut. Maailman helpoin resepti on ottaa taikina valmispakasteesta ja hillo teollisesta muovipurkista. Sekin on eräänlaista vapautta, poiketa itseasettamista normeistaan ja vain huvitella rakkaidensa kanssa aika ajoin. 

Kiitos Suomi 100. Tack Finland 100.

Yours truly,